SILVOLAN MAATALOUSNAISET

Kyläkirjasta Anttola - Kerimäki - Simpala (1988)  -  osion kirjoittanut Birgitt Hirvonen ja Sirkka Leinonen

Maa- ja kotitalousnaisten toimintaa ryhdyttiin maassamme organisoimaan valtakunnalisesti kolmekymmenluvun alkupuolella.  Tavoitteet olivat vaativat:  kehittää,, kasvattaa,  kouluttaa;  tiedon ja taidon lisääminen jokapäiväisen elämän tarpeista käsin kotien henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin puolesta.

Myös Silvolassa tunnettiin neuvonnan ja yhteistoiminnan tarvetta.  Huhtikuun 24. päivänä 1934 kokoontui Anttolan Laamaseen nelisenkymmentä maamiesseuran jäsentä tarkoituksenaan perustaa seuralle naisosasto.  Maamiesseurahan oli kylällä toiminut jo 23 vuoden ajan.  Konsulentti Anna-Liisa Flinckin johtamassa kokouksessa luettiin ja hyväksyttiin toimintasäännöt,  ja päätettiin naisosaston nimeksi Silvolan maamiesseuran maatalousnaiset.  Kokouksen sihteerinä toimi Sylvi Mielonen.

Tämän jälkeen kokoontui vastaperustetun osaston johtokunta suunnittelemaan tulevaa toimintaa.  Puheenjohtajaksi valittiin Aili Pesonen,  sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Elna Laamanen.  Muut johtokunnan jäsenet olivat Katri Kupiainen,  Tilda Pulkkinen,  Martta Hirvonen  ja  Lydia Pärnänen.  Piirinaisiksi valittiin Sylvi Malkki,  Helvi Leinonen,  Lydia Turunen ja Aune Mielonen.  Toukokuun toisena päivänä 1934 vahvistettiin maamiesseuran puheenjohtajan Eino Laamasen johdolla naisosaston säännöt ja näin toiminta virallisesti alkoi.

Ensimmäinen toimintasuunnitelma sisälsi mm.  kasvitarhanhoito-,  piirakanteko-  ja  lypsykilpailujen järjestämisen.  Seuraavana vuonna jäsenmäärä kohosi 47:stä  70:een.  Oman neuvojan palkkaaminen oli vuoden tärkein tapahtuma.  Tästä asiasta kertoo 24.1.1935 pidetyn vuosikokouksen pöytäkirja seuraavasti:
"Päätettiin Silvolan maamiesseuran naisosaston palvelukseen ottaa täydellisen neuvojakurssin suorittanut kotitalousneuvoja kuuden kuukauden ajaksi vuonna 1935.  Neuvojalle suoritetaan 600 mk kuukausipalkka,  sekä lisäksi asunto,  valo ja lämpö.  Em. kotitalousneuvojan palkkaukseen avustukseksi päätettiin Maataloushallitukselta anoa 1800 mk suuruinen avustus.  neuvojan päiväpalkaksi kannettavaksi jäseniltä määrättiin Smk 5:-".

Sihteeri Elna Laamanen kirjoitti samaan pöytäkirjaan:  " Siemenkauppa päätettiin järjestää ja jäi niiden tilaus Helvi Leinosen,  Kaari Nousiaisen  ja  Elna Laamasen huoleksi".   Siemeniä ja taimia välitettiinkin   useina vuosina.  Hankittiin myös  "Tirska"-ruisku,  joka olikin ahkerassa käytössä.  Kerimäen,  Enonkosken ja Punkaharjun maatalousnäyttelyssä samana vuonna osasto keräsi palkintoja seuraavasti:  1.  palkinto säilykkeistä,  2. palkinto marjoista ja hedelmistä,  2. palkinto keittiökasveista,  2. palkinto leipomatuotteista ja 2. palkinto erikoisruuista.

Oman neuvojan pitämisestä lienee saatu hyviä kokemuksia,  koska vuoden 1935 syyskokouksessa päätettiin ottaa neuvoja seuraavana vuonna yhdeksäksi kuukaudeksi siten,  että vuoden alusta järjestetään kolmen kuukauden kutomakurssi Olli Leinosen salissa.  Neuvojaksi päätettiin pyytää entistä,  mutta pöytäkirja ei tässä kohden mainitse hänen nimeään.  Myöhemmin on kuitenki mainittu,  että "päätettiin tyytyä neuvojan Neiti Luostarisen palkkavaatimukseen,  joka on Smk 700:- kk,  aika ainakin 9 kk.  Palkkaan sisältyy vapaa asunto ja ruokapaikaksi kutomakurssiajaksi hyväksyttiin Martta Hirvosen tarjous Smk 600:-  3 kuukaudelta.  Kesäasunnosta ja ruuasta päätetään myöhemmin."
Vuonna 1936 toimi neuvojana Lempi Aho Vimpelistä 700 mk:n kuukausipalkalla.  Asunnoksi oli hyväksytty huone Anttolan Malkista 100 mk maksusta koko ajalta.

Toiminta oli hyvin vilkasta.  Kursseja pidettiin aiemmin mainitun kolmen kuukauden kutomakurssin lisäksi myös puutarhanhoidossa,  säilönnässä,   ruuanlaitossa jne.  Osaston järjestämissä erilaisissa tilaisuuksissa kirjattiin osanottajia 882.  Kilpailtiin sukanneulonnassa,  lehmien huhuilussa,  silityksessä ja vieläpä käsien pesussakin,  jossa kilpailussa palkintona oli pesuvati,  saippua-astia ja kynsiharja.  Oman neuvojan puutteesta johtuen jäi toiminta seuraavana vuonna hiljaisemmaksi.  Tosin Mikkelistä saapui konsulentti ruokakurssia pitämään.  Hautoja kunnostettiin ja retkeiltiin kuten aina ennenkin.

Silvolan maatalousnaisten palkkaamat neuvojat kulkivat polkupyörillä talosta taloon, yöpyivät taloissa,  neuloivat ja ompelivat keskustellen ompeluseuroissa,  opastivat ja ohjasivat monella saralla.  Hedelmäpuiden ja marjapensaiden,  joita alueelle satamäärin istutettiin,  ruiskutuksesta he yleensä myös huolehtivat.  Pöytäkirjoista löytyy maininta esimerkiksi kouvolalaisesta Hilja Korjasta,  samoin siellä esiintyy neiti Ida Vallius.  Vilkas toiminta alkuaikoina osoittaa osaston perustamisen olleen tarpeen ja runsas osanotto eri tilaisuuksissa kuvastaa tiedontarvetta ja henkisen yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Sota alkoi vuonna 1939 ja se löi leimansa myös maatalousnaisten yhteiseen toimintaan.  Syksyllä alkoivat siirtolaisjonot kulkea kylämme läpi.  Anttolan Malkkiin järjestettiin siirtolasille ruokala,  jossa talvisodan aikan muonitettiin noin 11 000 henkeä.  Rintamalle valmistettiin sukkia,  käsineitä,  kaulasuojuksia,  kenttälakanoita ym. NNKY:n kanssa yhteisissä ompeluseuroissa.  Suomussalmelaisia kummiperheitä avustettiin lähettämällä vaatteita ja jalkineita.  Kesäsodan aikana toiminta hiljeni maataloustyövoiman puutteen vuoksi.  Miesten ollessa rintamalla jäi naisten kannettavaksi mahtava työtaakka.

Sotavuosien toiminta oli yleensä ulospäin suuntautuvaa auttamista.  "Olemme siinä onnellisessa asemassa,  että olemme saaneet antaa eikä ottaa ja toivoisin saman aseman ja mielenlaadun säilyttää edelleenkin,  joskin meidän nyt on kiinnitettävä huomiomme sisäisiin asioihin.  Maasta on otettava irti ensi kesänä mitä suinkin  voi saada turvataksemme kansamme leivän ja ruuan ensi talveksi ja tässä juuri voivat maatalousnaiset paljon vaikuttaa..." kirjoittaa Elli Leinonen vuoden 1940 toimintakertomukessa.

Sota-ajan olosuhteet vaikeuttivat toimintasuunnitelmien toteutumista.  Esimerkiksi vuodelta 1945: "Kirjuri ilmoitti, että retkeilystä ei tämän kesän aikana tullut mitään sen vuoksi, että nimismies ei anna autoille lupaa sellasiin matkoihin kireän rengastilanteen vuoksi".  Pula-ajan tarvetta seuraten tuli ohjelmaan perunajauhojen ja siirapin valmistus,  pellavan viljely ja loukutus.  Yhdistyksellä oli oma pellavaloukku, jota vuonna 1946 kerrottiin lainatun 60 kertaa.  Samana vuonna loukutettiiin 1200 kg pellavaa.

Yhdessä toimien sai koko kyläkunta paljon aikaan.  Vaikeiden aikojen yli selvittiin,  siirtoväkeä asutettiin,  suurperheiden äitejä autettiin.  Sankarihautoja kunnostettiin ja hoidettiin.

Maatalouden toiminnan vilkkaudesta ja tehokkuudesta osasto on saanut Mikkelin läänin Maanviljelysseuran järjestämissä maamiesseurojen ja maatalousnaisten keskeisissä toimintakilpailuissa  1. palkinnon vuosina -36,  -39,  -40,  -45  ja  -47  sekä   2. palkinnon vuosina  -41  ja  -43   ja 3. palkinnon vuosina  -38  ja  -42.. Mikkelin läänin Kotiteollisuusyhdistyksen näyttelyssä 1947 saatiin  2. palkinto erilaisten käsitöiden sarjassa.  Oma näyttely järjestettiin vuonna 1946 Silvolan koululla,  jossa tuotiin esille 300 eri nimikettä;  käsitöitä,  puutarhatuotteita,  mehuja,  säilykkeitä  jne.

Toiminta lisääntyi sodan päätyttyä varsin voimakkaasti.  Oiva esimerkki on vuosi 1946,  jolloin osaston jäsenmäärä ylsi 121:een.  Kävijöitä eri tilaisuuksissa oli 720.  Ohjelmallisissa kahvi-illoissa, joita järjestettiin viisi,  oli osanottajia 280.  Puruveden pukua kudottiin kukin vuorollaan,  kursseja pidettiin mm. kudonnassa,  lisäksi mainitaan yhteiskuntakurssi.  Järjestettiin myös luentoja eri aiheista, näissä puhujina vierailivat mm.  lääkäri,  kätilö,  terveyssisar,  talousopettaja,  puutarhaopettaja,  kutomakoulun opettajatar sekä neuvoja.  Hankittiin uusi ruisku rikki menneen "Tirska"-ruiskun tilalle sekä siirappipuristin ja teetettiin perunajauhomylly.  Nämä kaikki olivat ahkerassa käytössä kuten aiemmin mainittu pellavaloukkukin.

Sähköjen saanti vuoden 1948 paikkeilla aloitti kotitalouksien koneellistamisen.  Silitysraudat,  jääkaapit,  sähköhellat  jne. helpottivat emäntien työtä,  ja varsinkin vesijohtojen saanti oli pitkä edistysaskel.  Neuvonnan oli taas aika vastata uusiin haasteisiin.  Kehitys oli tuolloin varsin nopeaa,  ja monessa oli neuvojajärjestö mukana levittäen tietoa ja taitoa hyödyntää nuo tekniikan suomat avut oikealla tavalla.

Elettäessä viisikymmenlukua kirjattiin tärkeimmiksi keskustelunaiheiksi toimintakertomukseen lypsykarjan utaresairaudet, henkilökohtainen terveydenhoito,  siemenviljan hankinta ja käsittely,  "Maaseudun kasvot kauniiksi",  miesten osuus naisten aseman helpottamiseksi kotona,  lasten tapaturmat,  lapamadot ja niiden ehkäisy, perheenäidin kulumisen ehkäisy ym.  Kuusi vuotta myöhemmin käytettiin jo filmejä opetusmateriaalina.  Kotivalmiuskurssilla niitä nähtiin peräti yhdeksän kappaletta.  Kurssiaiheina esiintyvät nahkamuotoilu,  sieniruuat,  heikkovatsaisten ruokailu,  ryhti ja käyttäytyminen,  pukuompelu jne.

Uudet asiat rynnivät esiin tultaessa seitsemänkymmenluvulle.  Pidettiin grillauskursseja,  sähkögrillejä esiteltiin,  opintopiirissä tutustuttiin posliinimaalauksen salaisuuksiin....

Kevään 1981 aikana kokoonnuttiin laihdutusryhmän merkeissä ja sutjakoina pistäydyttiin sitten Leningradissa.  Yleensäkin retkeily on ollut toimintamuotona koko ajan.

Kaikessa tässä nopeassa kehityksessä "Tirska"-ruiskujen ja kiertävien neuvojien aikaisesta agraarikulttuurista nykyiseen atk-informaatioyhteiskuntaan rakennemuutoksineen kaikkineen on vahva puolueeton neuvontajärjestö ollut muuntuen mukana.

Ilman sen apua monen tiedon ja taidon tulo kyläkunnallemme olisi ollut paljon hitaampaa.  Aikojen kuluessa on osaston nimi Silvolan maamiesseuran maatalousnaiset muuttunut  Maa- ja kotitalousnaisiksi.  Tavoitteet ja pyrkimykset ovat kuitenkin säilyneet samoina.

Toiminnan painopistealueina tulevat lähitulevaisuudessa olemaan emäntien ammatillisen koulutuksen kehittäminen,  sosio-ekonominen neuvonta sekä kulttuurin säilyttäminen ja vaaliminen.  Sen kulttuurin,  jota ovat olleet osaltaan luomassa osastossa toimineet henkilöt.  Heidän työpanoksensa on ollut kulttuuria sen konkreettisimmassa muodossa.

Osaston pitkäaikaisia puheenjohtajia ovat olleet Aili Pesonen,  Elli Leinonen,  Tyyne Reijula  ja  Sirkka Leinonen.  Lyhyempiä jaksoja puheenjohtajan tehtävissä ova toimineet Helvi Laamanen,  Maija-Liisa Kinnunen ja Jenny Parkkonen.

Sihteereinä ovat toimineet Elna Laamanen,  Helvi Laamanen,  Kaino Liikanen ja Eeva Karvinen,  joka jatkaa edelleen.

Rahastonhoitajina ovat olleet mm.  Tilda Pulkkinen  ja  Aila Sairanen,  joka myös jatkaa edelleen.

Osaston kunniajäseneksi on kutsuttu perustajajäsen,  johtokuntaan kauan kuulunut Sylvi Malkki.

Maa- ja kotitalousnaisten paikallisjohtokunnan puheenjohtajana toimi Sirkka Leinonen toistakymmentä vuotta.  Hän toimi myös Mikkelin läänin Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtajana,  Maatalouskeskuksen johtokunnan jäsenenä,  Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallisen järjestön varapuheenjohtajana sekä Maatalouskeskusten liiton johtokunnan jäsenenä.


 
Powered by Smart Kotisivutyökalu