LOTTA-SVÄRD -YHDISTYKSEN KERIMÄEN ANTTOLAN KYLÄOSASTON TOIMINTA

Anttola - Kerimäki - Simpala kyläkirjasta (1988) osion kirjoittanut Aune-Maija Huttunen, o.s.  Kosonen


Maaliskuussa v. 1921 laskettiin perusta koko maata käsittävälle naisten vapaaehtoiselle maanpuolustustyön tuki-  ja  sisarjärjestölle Lotta-Svärd -yhdistykselle.  Vapaussodasta lähtien se oli toiminut hajanaisena suojeluskuntien rinnalla tukien lääkinnän,  varusteiden,  muonituksen ja keräystyön muodossa.

Sääntöjen mukaan Lotta-Svärd -järjestön tarkoitus oli herättää  ja lujittaa suojeluskunta-aatetta ja avustaa sitä suojelemaan uskontoa,  kotia ja isänmaata.  Tarkoitus oli kohottaa kansan puolustustahtoa,  siveellistä kuntoa ja eri työaloilla toimia maanpuolustuksen hyväksi.

Anttolan kyläosaston puheenjohtajana toimi äitini,  Herttualan emäntä Laura Kosonen,  o.s. Hauru.  Olihan hän entisenä kansanopiston opettajana omaksunut vahvasti uskon nuoriin ja toivon viedä maaseudulla ylöspäin henkistä ryhtiä ja halun lujittaa rakkautta tähän maahan.

Silvolan kansakoulun ihanan herttainen alakoulunopettaja Alba Kupiainen,  o.s. Pääkkönen,  johti pikkulottia (8-17v.)  Pidettiin tupailtoja:  luettiin ja laulettiin maakuntaluluja,  pidettiin kokouksia säännöllisesti,  muonitettiin kilpailuissa,  järjestettiin iltamia ja juhlia.  käytiin kursseja eri jaostoissa.  Yritettiin kasvaa ihmisinä lottaihanteen arvoiseksi:
- Ole uskollinen vähäisemmässäkin!
- Vaadi aina ensin itseltäsi!
- Ole hyvä!
- Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi!
- Muista menneitten sukupolvien työ - kunnioita vanhuksia,  he ovat tehneet enemmän kuin me!
Tätä viimeistä kirjoittaessani tulee mieleeni,  ei vain silloinen nuoruuteni,  vaan se onnellisuus ja hyvyys ihmisten välillä,  mikä kotiseudullani vallitsi keskuudessamme.  -  Lukijani!  Oletko kanssani samaa mieltä,  että onnellisuus on kadonnut vaikka aineellinen hyvinvointi on noussut?  -  Tiedtäkö miksi?

Tuli talvisota v. 1939.  Olin itse silloin 15-vuotias pikkulotta.  Meitä koulutyttöjä kelpuutettiin isojen lottien joukkoon moniin tehtäviin kotirintamalla.  Niinpä seisoimme ilmavalvontatehtävissä parittain Kerimäen suuren puukirkon kupeella 43 Co pakkasessa kahden tunnin vuoroissa tähyillen taivasta lähinnä Puruveden suuntaan yötä päivää.  Se oli tärkeä tehtävä meille!  Välillä olimme Silvolan seurojentalon "Katajan" kanttiinissa,  väliin muonitustehtävissä ympäri pitäjää.

Syttyi jatkosota.  Olin kesän 1941 kirkonkylässä Yhtymällä Is-komppanian kanslialottana.  Muistan heti alkupäivinä joutuneeni vastaanottamaan puhelinviestin,  pitkän luettelon kaatuneista Kerimäen miehistä.  Tajusin,  että he kaatuivat meidän elämämme puolesta.  Syksyn 1987 sotainvalidien keräyksen tunnus Helsingissä oli:  "Uhrin ansiosta lippu liehuu".  Se on tärkeä muistutus sinne kotipuoleenkin vielä vuosikymmenien jälkeen.

Koulunkäyntini lomassa pääsin lääkintälottien kurssille keväällä 1942 Punkaharjulle.  Sitten olikin tiedossa komennus sotasairaalaan aluksi Savonlinnaan ja edelleen kauemmaksi 47. sotasairaalaan.  Viestilotat toimivat puhelinkeskuksissa,  muonituslotat kanttiineissa ja muonitustehtävissä muutamia Anttolankylältä rintamalle saakka.  Monenlaisiin huoltotehtäviin tarvittiin myös lottia.

Muistan Elisenvaaran pommituksen jälkeisen ajan.  Silvolan asemalle pysähtyneen junan väelle tarvittiin monenlaista lottien apua.  Ahkerat kädet kutoivat tupailloissa korvikepannun poristessa sukkia,  kintaita ja kypäränsuojuksia,  joita sitten lähetimme "Tuntemattomalle sotilaalle" lukuisissa paketeissa.  Anttolan kylän läpi vaelsi myös Karjalan väkeä kohti sisä-Suomea.  Herttuala toimi siirtoväen ruokailu-,  ensiapu-  ja  majoituspaikkana lottien hoidellessa vuorollaan emännyyttä.  Halu auttaa ja palvella oli valtava.

Rauhanehtojen mukaisesti lakkautettiin Lotta-Svärd -järjestö,  tuo naisten vapaaehtoinen maanpuolustustyö.

Ajatukseni viivähtävät vielä luonanne kotiseutuni väki.  Käyn talo talolta läpi väen Simpalan perukoilta Hiisjärvelle.  Olen kiitollinen ajasta,  jonka vietin kanssanne.  Muistan miespolvia,  jotka ovat jo joutuneet unholaan ja ikätovereitani.  Yhteistyöllä on voimaa!  Uudet sukupolvet ovat "remmissä".  Kuu taivaalta on lähempänä kun  uskottekaan!  Tervehdykseni tutuille ja tuntemattomille "Suomalaisen rukouksen" myötä.

Siunaa ja varjele meitä,
korkein,  kädelläs!
kaitse ain´  kansamme teitä
vyöttäen voimallas meitä,
heikkoja edessäs!
Sulta on kaikki suuruus,
henki sun hengestäs.

Tutkien sydämemme
silmäs meihin luo!
Ettemme harhaan kääntyis,
ettei kansamme nääntyis,
silmäs meihin luo!
Alati synnyinmaalle
siipies suoja suo!

            Uuno Kailas
            säv.   Taneli Kuusisto
 

Powered by Smart Kotisivutyökalu